Kun tässä omaa olematonta rahoitusta mietin niin tulee mietittyä vähän muutakin. Täällähän ei annetta koti remonttireiskalle veronmksajien apurahoitusta työttömyyskorvauksen muodossa jo on sattunut paritumaan ja kumppani on oravanpyörässa vauhtia saamassa.

Eilen kuuntelin jotain vanhaa podcastia yleltä (media seurantani on hiukan valikoivaa ja jäljessä) Siinä joku ilmeisesti ei toimittaja esitti ajatuksen että kuinka tämä vaalirahoitus sotku on pysynyt piilossa monta kymmentä vuotta vaikka se on ollut toimittajien tiedossa.

Asiasssa mietittiin että josko ja koska toimittajilla on kytköksiä ja omia etuja olla hyvaa pataa päättäjien kanssa niin vaalirahoitusta ei ole ollut hyva tutkia ja hutkia vaan tämmöinen vaalirahakäytös ja siitä vaikenemine on ollut talon tapa. Vahtikoira asiaa jo hiukan hutkii ja kait siellä on jotain uusia toimittajia joilla ei viela ole alkanut etuisuudet juoksemaan.

Mielenkiintoinen asia muutan kahdellakin tapaa, ensinnäkin tällä toimittaja kytköksellään, eli kuinka itämaista (vastakohta länsimaiselle) suomen toimmittajatyö on ollut.

Mikä ei kylläkään ihme kun miettii meidän lähihistoriaa rakkaan naapurimme kanssa, ja nyt en puhu sodista vaan kekkkosen ajasta tuonne 1980 luvun loppuun ulottuvasta ajankohdasta.

Mielenkiintoisena sivuajatuksena tuli mieleen että kuinka olisi suomessa nykyisenkaltaista internettiä sensuroitu 1970 luvulla.

Vaalirahoitussotku on mielenkiintoinen myös toisella tapaa, siis kaikkihan me sen tiesimme, emme tietenkään juuri Ilkka Kanervan saamaa kesämökkiä (siis tämä on leikillinen heitto ei todellista tietoa) mutta meillä kaikilla oli tiedossa mita siella kunnavaltuuston saunassa on päätetty kun kaupungin suurimman sahan omistaja on tarjonnut illan.

Tarkalleen ottaen saunailtoja pikkupalveluksia ja lomia voidaan ajatella lahjontana, mutta ehkä ajattelemme niitä silti vain talon tapana.

Jos kaupungin suurimman sahan omistaja Seppo Sahuri nyt kutsuu kaupungin johtajan kavereineen mökilleen saunomaan, niin pitäisikö heidän tuoda mukanaan omat makkarat ja kossut.

Paras tapa asian hoitoon on ehkä se että yhdelle ihmiselle ei annata liikaa päätäntä valtaa ja meidän ihmisten asenne pitäisi olla avoimempi ja epäitsekkäämpi.

Pystyisikö itse kieltaytymään ilmaisesta lounaasta, jos sen maksuna on minun jaa asian puolesta joka voisi olla muutenkin jaa,,,,jaa a.

Uskon siihen pystyväni ja sanon sitten että näin on päätetty Seppo Sahurien tarjoamien kossujen krapuloissa.

No nyt alkaa ajatus jo harhailemaan ja pitää jättää jotain tulevillekin virkavuosille.