Rakas päiväkirja istun tässä katsellen kesäaamun heräämistä, koirakin on jo lähtenyt itsekseen ulos, yleensä hän odottaa minun heräämistäni.

Viikko hurahti taas ihan huomaamatta, tai se on väärin sanottu. Kyllä minä sen viikon huomasin ja kyllä minun tekemiseni muutkin sen viikon aikana huomasivat. Melua ja melskettä riitti koti remppa rintamalla. Viikko meni vain niin nopeasti etten kerinnyt maailmaa parantamaan.

Laittelin keittiöön uuden ikkunan, ettei sitä tarvi sitten alkaa laittamaan kun uusi keittiö on paikoillaan. Se oli semmoista mukavaa kirvesmies hommaa ja siinä sai muutamia mukavia ajatuksia, mitähän ne oli, olisi pitänyt kirjoittaa ne ylös heti kun muistin.

Jotain minä mietin kauneudesta ja siitä pinnalisuudesta josta aiemmin mainitsin, mutta en kuolemaksinikaan muista mitä se oli, se oli todellakin jotain mullistavaa heh heh

Minulla jäi alakerrasta muutama levy ja paatin käyttää ne meidän toimiston kattoon ja seiniin joten aloitin sen projektin sivutöinä, joo tiedän pitäisi lopettaa toinen projekti ensin.

Viikonloppuna olin kilttiä vävypoikaa ja menin kyläilemään anopin kanssa tadin luokse. Paikallinen Ikea oli siinä matkalla ja käväisin katsomassa mitä heillä olisi keittiörintamalla tarjolla.

Heillä oli koivu puiset kappien ovet 80% alennuksella, että joo siita ratkesi minkavariset kaapin ovet tulee, oville ei tule hitaa kuin muutama satanen jotta jos kyllastyy parin vuoden päästä niin voi vaihtaa uudet. EEEEEEIIIHGHHH

Huomaatteko olen kulutusyhteiskunnan uhri. Ajattelen ehkä että joo joo minä olen hyvä ihminen nämä muut ovat huonoja, minä kierrätän en kuluta teen hyviä tekoja, PUUTA HEINÄÄ.

Tuo minun keittiön tekeminen on juuri sitä mitä meidän tulisi välttää.

Ok jos todella ajatellaan, niin minun käytännollisesti tarvitsisi vain vaihtaa yksi työtaso (rikki), ja antaa olla toinen erivärisenä.

Kaikki muu minkä teen on vain sen vuoksi että saan toimivamman ja kauunimman sekä myyvämmä keittiön. Mutta ei se ole välttämättömyys. Että joo taidampa ottaa rikkaa omasta silmästäni tämän päivän.

Anopista tuli mieleen kierrätys, hän on semmoine vanhan kansan ihminen joka ei heitä hukkaan mitään muuta kuin roskat, eli kaikki hänen silmissään käyttökelpoinen menee kirrätykseen, esim voirasioista saa hyviä pakasterasioita ja sitä rataa.

No olen puhunut hänen kanssaan muusta kierrätyksestä, ja aina silloin hän on kuin väärällä radiokanavalla.

Heillä on viikottainen uutiskirje hänen asumallaan vanhusten palvelu kylässä. (paikka joka on suunniteltu vanhemmille ja sielta saa ostaa-vuokrata asuntoja, esim rivitalon pätkän ja palvelut ovat sitten helposti saatavilla)

Tämä uutiskirje on auktoriteetteja kunniottavalle anopilleni, tiedattehan ajalta jolloin ylioppilas oli herra ja tohtori oli seuraava jumalasta, kuin raamattu.

No kirjeessä oli nyt kierrätys ohjeet ja nyt hän sitten miettii että kuinkas kaikki kirrätetään ja stressaa että meneekös ne nyt oikein.

Tyhmä homma vain tässä kylässä että siellä on vain yksi 200 litran kierrätys laatikko noin kymmentä taloutta kohden, meillä kerskakuluttajilla täyttyy semmoinen parissa viikossa.

No hyvä että alkavat kierrättämään.

Kerroin tästä kahdestakin syystä, ensiksi siksi että on varmasti paljon ihmisiä maailmassa jotka ei edes ajattele kierrätystä, vaikka se meille tuntuukin luonnolliselta. (vai heittäisitko kassilisen pulloja sekajätteisiin)

Samanaikasesti kun se kierrätys tuntuu meistä luonnoliselta niin teemme itse jotain yhtä ajattelematonta luonnon kannalta, kuten tämä kerskakulutuksemme, katsokaa minua kun rakennan uuden keittiön, laitoin uuden ikkunakin ja nyt lähden tästä toimistoa levyttämään.

kuulemisiin
ai niin somalimies oli supon rekrytoitavan, mielenkiintoista, jotain outoa myös, jäi jotenkin mieleen tuo otsikko