Kuuntelin tuossa mennä viikolla ylen pdcasteja ja siellä tuli vastaan tuo myötähäpeä termi useampaankin kertaan. Aloin sitä sitten miettimään ja kyselin ulkomaalaiselta vaimoltanikin että ymmärtääkö hän sitä ja onko sille sanaa englanniksi. Hän ei ymmärtänyt eikä sille ole sanaakaan, a shared sense of shame-embrassment.

Se taitaa olla jotenkin suomalaisten oma juttu, liittyyko meidan itsetuntoongelmiin vai mihin. Kuulin myös jostain britin nimeltä Dutton )tai jotain) tekemästä tukimuksesta oulun yliopistossa jossa hän mietiskeli sitä kuinka suomalaisilla on itsetään kehittynyt valheellinen käsitys erikoisuudesta.

Kuinka monesti olet kuullut väitteen siitä kuinka vaikea suomenkieli on kuinka hyviä ajajia olemme kuinka rehellisiä olemme aivan ainut laatuisia,,,taii siis haluamme viljellä tämmöistä ajattelua.

Se kaikki taitaa mennä siihen itsetunnon piikkiin, meillä on niin heikko itsetunto että sitä on pakko yrittää pönkittää kaikella mahdollisella.

Sama asia nakyy esimerkiksi teinipoikien rehvastelussa mutta ajatteleppas kun naet jonkun todella ison ja riskin tai valtaa omaavan henkilon, ei ne paljoa itseaan kehuskele, (paitsi halme ja muuta painipojat, mutta he ovatkin hormoniaalisesti menneet popsimaan liikaa keinotekoisia lisäaineita).

joo tunnustan itsekin omaavani huonon itsetunnon,,,tai siis ennen nyt se on toivottavasti ihan normaali.

Huh huh onpas pitanyt kiirettä.

Mutta kirjoitin kirjeen Ipswichin pormestarille ehdottaen hanen osallistumista pakkauksen lobbaamiseen ja varmistaen silla tavoin myös mahdollisen teollisuuden sijoittumisen hänen kaupunkiinsa.

Sain häneltä heti vastauksen että idea kuullostaa hyvältä ja hän pistää sen mietintään CEO nsa hoteisiin.

että silleen
xcv

Terve mitä jätkä,

Tuli aamulla kirje joka oli kirjoitettu tuohon tyyliin. Äitiyspakkaus on liikahtanut pikkuisen eteenpäin byrokratiassa ja kolmensivun kirjeen jos lyhennan tässä teidän iloksenne.

Sorry hyvä juttu mutta paikallishallituksella ei ole valtaa, laitamme asian eteenpäin.

Että saas nähdä minne asia nyt jää jumiin, no pitää taas pukkia pitkällä kepillä.

katellaan

En enaa muista kulkusten sanoja, olen kai liian kauan ajatellut omia kulkusia ja jattanyt rekikulkuset vahemmalle,,,ha haa huono pun tarkoityuksella.

Tahan aikaan vuodesta tykkaan kaivaa tiehallituksen kelikameran esille ja katsoa kelit suomessa. Yleensa katson jonkun tutun tienpatkan (esim valtatie 16 Lapualla) ja se tuntuu niin suurrealistiselta katsoa oista valtatieta jossa lunta tuiskuttaa.

Kirjoittajan ikkunan takana ei koskaan sada lunta eika lammot paljoa vaihtele siita 25 asteen keskiarvosta.

Pitaisikohan muuten joskus vanhan tutkia taman bloggerin kayttoa, siis ihan syvalta kuvan asettelut sun muut tassa nain standardina.
No ei kait tassa kovin montaa kuvaa kerkia ottamaan. Mikahan olisi maailman kaunein kuva.

Minulle se on varmaan joku jylha vuorimaisema joita lapsena nain ripustettuna seinille. Ne oli jotenkin niin lumoavia, koska niissa nakyi niin paljon yksityiskohtia vaikka kuva oli otettu kokonaisesta vuoriketjusta. Aina tuli katsottua lahempaa ja lahempaa loytaakseen sen melkein pikseleihin uponneen pienen mokin vuoren kupeelta.

Mielenkiintoista on muuten etta maailmassa on talla hetkella enemman orjia kuin koskaan ennen,enemman kuin koko 400 vuoden "orjaajan" aikana,,,mita vittua, eikos se homma loppunut. Ei ilmeisesti.

Jokuvuosi sitten National Geographic kirjoitti etta maailmassa olisi 27 miljoonaa orjaa.

Paljon naista orijista on velka orjuudessa aasian maissa, (ei en tarkoita sita suomalaista sanontaa, vaan kunnon orjuutta).

Erilaisista orjuutuksista voi itse kukin sitten etsia semmoisen ryhman joka eniten omaa mielta kuohuttaa. Voi ajatella Sudanin orjia...jotain alle 100 000.
Tai arvioitua 90 000 tuhatta orjaa jotka palvelee Arabi Berberi ylaluokkaa

Stten voisi muuten ajatella lapsiorjuutta esim Intiassa on 15 miljoonaa lapsiorjaa mitahan kiinassa tapahtuu, jessus mitahan seksibisneksessa tapahtuu.

No ylla olevat faktat ovat tietenkin ylimalkaisia, eli muutama miljoona sinne tanne, kirjoittelinkin niita sinne siksi etta kuinka paljon sita kaikkea tapahtuukaan maailmassa ja me emme sita edes ajattele. Ehka siksi kun se ei ole mediassa, tai sehan ei ole siksi mediassa kun se ei ole muodikasta ja se ei myo sita mediaa, sehan vain on ja kukoistaa.

Muistan kun oli ennen aina puhetta jostain Niken boikotoinnista, koska he kayttivat lapsityovoimaa, minun mielestani ei ole ollenkaan vaarin niin tehda, jos se tehdaan oikein.

Tarkoitan talla sita etta ennenmin naen lapsen tekevan toita ja saavan elantoa kuin karsivan nalkaa. Mutta en edes usko etta Nike tossuni olisi tehty orjuudella vai ovatko...

Luulisin etta maailmassa on jo niin paljon itsekuria etta isoimmat merkit eivat tohdi ostaa ihan milla tavoin vain tuotettua tavaraa. Mutta jotakinhan ne orjat tekevat,,,ehka ne ovat orjina niille meidan lansimerkin tekijoille, ja silloin saisin trendikkaan tutteen jota boikotoida koska se on valillisesti orjatyolla tehtya.

Mielenkiintoinen laite olisi sellainen jolla nakisi kulloisenkin tuotteen tekohistorian ja siihen liittyneiden ihmisten taustat ja tapahtumat.

hmmm katselenpa kodissani tanaan silla silmalla etta ymmartaisin mitka kotini esineista ovat tehty orja tyolla...

alex

Marraskuu

Ohi syyskuun

läpi repaleisen lokakuun

kaipuun kaljakori kilisee

yli taivaan

päivät niinkuin varisparvi

raahautuu

Noinhan Miljoonasade joskus meidankin mukana renkutti, vai oliko se toisinpain.

Oli yllatys huomata Marraskuun vaihtuneen, niin se aika rientaa vaikka kuinka yritan sita hidastaa ja harmaita kiharoitani varjata.

Aika rientaa jo senkin tahden etta on elamassa aivan hirveasti kiireita (remonttia ja yksinhuoltajan arkea), mietin jo tana aamuna etta en kirjoita enaa Maailmanparantajaan mitaan muuta kuin paivitykset jos esim saan aitiyspakkaus projektin kayntiin tms. tai keksin kuinka saan sen Indonesian kireiden housujen kiellon kumottua.

On ollut hiukan mielessa aloittaa seksi blogi, siis sellainen jossa voisi jutella avoimesti ihmisten seksuaalisuudesta, ei semmoinen porno saitti mutta semmoinen jossa voisi mietiskella erilaisia seksuaalisuuten liityvia uskomuksia tapoja ja tabuja. joo se voisi olla mielenkiintoista. heh heh

Minka takia blogeihin kirjoitellaan, kai se on se ajatuksien julkituomisen tarve, tai kerralla isommalle tuttavapiirille itsensa ilmaiseminen.

Entas Facebook, joo on minulla se mutta en kayta, kavin kerran tai kaksi siella ja mietin jalkeenpain mita tein siella,,,menin katsomaan mita entiset heilat ja kaverit tekevat, eli tirkistelin, ja siksi se kait onkin niin suosittu haluamme tirkistella toisiamme. No mina en siihen langennut, vaan jatkoin matkaani muille ajankayttosaiteille.

Ajankayttosaiteista tuli tarjouksen tavalla vastaan TV kaista (.fi) eli semmoinen jossa voi katsoa suomi telkkaria netissa, ihan mielenkiintoinen ja hyva palvelu, paitsi etta saa kylla hakemalla hakea hyvaa suomalaista tuotantoa. No katselen nyt kokatessani jotain MOT tai poliisitv tms ohjelmia, minulla on kahden viikon koekatsontaaika tvkaistalta jolla ajalla voin tayttaa kovalevyni tv tuotannolla, ja katsella sitten kun kerkian.
all right maailmanparantaja voi olla tauolla tai ei, mutta tarpeen tulllen kirjoittelen mita mieleen tulee, antakaa vain rohkeasti palautetta tai laittakaa maailmanparantaja teksti savumerkeilla Gothamin yotaivaalle.
xcv

Rakas päiväkirja istun tässä katsellen kesäaamun heräämistä, koirakin on jo lähtenyt itsekseen ulos, yleensä hän odottaa minun heräämistäni.

Viikko hurahti taas ihan huomaamatta, tai se on väärin sanottu. Kyllä minä sen viikon huomasin ja kyllä minun tekemiseni muutkin sen viikon aikana huomasivat. Melua ja melskettä riitti koti remppa rintamalla. Viikko meni vain niin nopeasti etten kerinnyt maailmaa parantamaan.

Laittelin keittiöön uuden ikkunan, ettei sitä tarvi sitten alkaa laittamaan kun uusi keittiö on paikoillaan. Se oli semmoista mukavaa kirvesmies hommaa ja siinä sai muutamia mukavia ajatuksia, mitähän ne oli, olisi pitänyt kirjoittaa ne ylös heti kun muistin.

Jotain minä mietin kauneudesta ja siitä pinnalisuudesta josta aiemmin mainitsin, mutta en kuolemaksinikaan muista mitä se oli, se oli todellakin jotain mullistavaa heh heh

Minulla jäi alakerrasta muutama levy ja paatin käyttää ne meidän toimiston kattoon ja seiniin joten aloitin sen projektin sivutöinä, joo tiedän pitäisi lopettaa toinen projekti ensin.

Viikonloppuna olin kilttiä vävypoikaa ja menin kyläilemään anopin kanssa tadin luokse. Paikallinen Ikea oli siinä matkalla ja käväisin katsomassa mitä heillä olisi keittiörintamalla tarjolla.

Heillä oli koivu puiset kappien ovet 80% alennuksella, että joo siita ratkesi minkavariset kaapin ovet tulee, oville ei tule hitaa kuin muutama satanen jotta jos kyllastyy parin vuoden päästä niin voi vaihtaa uudet. EEEEEEIIIHGHHH

Huomaatteko olen kulutusyhteiskunnan uhri. Ajattelen ehkä että joo joo minä olen hyvä ihminen nämä muut ovat huonoja, minä kierrätän en kuluta teen hyviä tekoja, PUUTA HEINÄÄ.

Tuo minun keittiön tekeminen on juuri sitä mitä meidän tulisi välttää.

Ok jos todella ajatellaan, niin minun käytännollisesti tarvitsisi vain vaihtaa yksi työtaso (rikki), ja antaa olla toinen erivärisenä.

Kaikki muu minkä teen on vain sen vuoksi että saan toimivamman ja kauunimman sekä myyvämmä keittiön. Mutta ei se ole välttämättömyys. Että joo taidampa ottaa rikkaa omasta silmästäni tämän päivän.

Anopista tuli mieleen kierrätys, hän on semmoine vanhan kansan ihminen joka ei heitä hukkaan mitään muuta kuin roskat, eli kaikki hänen silmissään käyttökelpoinen menee kirrätykseen, esim voirasioista saa hyviä pakasterasioita ja sitä rataa.

No olen puhunut hänen kanssaan muusta kierrätyksestä, ja aina silloin hän on kuin väärällä radiokanavalla.

Heillä on viikottainen uutiskirje hänen asumallaan vanhusten palvelu kylässä. (paikka joka on suunniteltu vanhemmille ja sielta saa ostaa-vuokrata asuntoja, esim rivitalon pätkän ja palvelut ovat sitten helposti saatavilla)

Tämä uutiskirje on auktoriteetteja kunniottavalle anopilleni, tiedattehan ajalta jolloin ylioppilas oli herra ja tohtori oli seuraava jumalasta, kuin raamattu.

No kirjeessä oli nyt kierrätys ohjeet ja nyt hän sitten miettii että kuinkas kaikki kirrätetään ja stressaa että meneekös ne nyt oikein.

Tyhmä homma vain tässä kylässä että siellä on vain yksi 200 litran kierrätys laatikko noin kymmentä taloutta kohden, meillä kerskakuluttajilla täyttyy semmoinen parissa viikossa.

No hyvä että alkavat kierrättämään.

Kerroin tästä kahdestakin syystä, ensiksi siksi että on varmasti paljon ihmisiä maailmassa jotka ei edes ajattele kierrätystä, vaikka se meille tuntuukin luonnolliselta. (vai heittäisitko kassilisen pulloja sekajätteisiin)

Samanaikasesti kun se kierrätys tuntuu meistä luonnoliselta niin teemme itse jotain yhtä ajattelematonta luonnon kannalta, kuten tämä kerskakulutuksemme, katsokaa minua kun rakennan uuden keittiön, laitoin uuden ikkunakin ja nyt lähden tästä toimistoa levyttämään.

kuulemisiin
ai niin somalimies oli supon rekrytoitavan, mielenkiintoista, jotain outoa myös, jäi jotenkin mieleen tuo otsikko

Kuinka helppo onkaan vain tuijotella omaan napaansa ja unohtaa maailman parantaminen.


Voi kun pitäisi uusi keittiö rakentaa ja pyykkikoneelle omat tilat, (se kone on ollut viimeisen vuoden minun työpajassani). Eihän näin voi elää teen nämä tärkeät asiat ensin ja sitten autan muita...

No aion käyttää vanhan keittiön kaapistoja uudessa pesuhuoneessa, siitä näiden asioiden yhtäaikaisuus. Rahahuoletkin minua painaa varsinkin kun tulee kaikki tuhlattua materiaan ja muuhun oman elämän olon parantamiseen. Lapsia pitää katsoa ja ojentaa elämäntiellä. Perhesuhteita huoltaa ja sitä rataa. Töissä on kiirettä ja uraa pitää luoda, ehkä huomenna autan muita ihmisiä.

Tunnistaako kukaan itsessään samanlaista ajattelua, kirjoittaminen oli minulle helppoa koska noin ajattelen. Miten sinä, laitatko auttamisen oman etusi jälkeen?

Mitä yritin teille kertoa tuossa yllä on se että meillä kaikilla on paljon tehtävää elämässä mikä on kiirellistä ja on hyvin helppo unohtaa itsensä arkiasioiden hoitamiseen.

Mutta käsisydämmellä, onko sinulla aikaa pelastaa jonkun henki tai terveys?

Oh tänään on aika tiukaa ei minulla juuri nyt ole aikaa, menen meidän koulun teatteriryhman kokukseen ja sieltä sinne ja tänne bla bla bla...(yhdistystoimintahan oli aika suosittua suomessa, eikö)

Itseäni piiskaan, kun en ole kerinnyt viikkoon parantamaan maailmaa, olen keskittynyt omiin asioihini ja ei se paljoa vaatisi jos maailman saisin omalta osaltani paremmaksi. (hah nyt keksin tekosyyn etta jos kirjoitan tänne ja sillä tavalla herätän jonkun toisen ajattelemaan ja ehkä auttamaan toista toisia. Mutta eipä taida paljoa maailmaa parantaa pelkkä kirjoittelu,,,jos ei ole Obama tai Perez Hilton (jolla on yli 10 miljoonaa lukijaa päivittäin)

Mielestäni oli hyvä idea se jossa oli joku yhdistys (heh heh) johon kuuluvat poimivat joka päivä yhden roskan kadulta ja laittoivat sen roskiin, ajatteleppas miten kiva ja yksinkertainen ajatus.

Itse yritän aina ravistaa itseni hereille ja hyviin töihin. Mutta helposti se on vain sananhelinää, no ei siitä haittaa ole vaikka pieniäkin hyviä asioita tekisi.

Random act of kindness, eli tehdä tuntemattomille ihmisille hyviä tekoja on kiva tapa olla hyvä toisille sillä on mielestäni se hyvä vaikutus, että he saattavat tehdä hyviä tekoja muille ihmisille, ja siitä rullaportaille kaatuneen mummon auttamisesta saattaa kehittyä ketjureaktiona jossain muualla hyvinkin iso auttaminen jollekin toiselle.

Mutta ei, taidan vain miettiä minkälaiset kaakelit keittiöön ja pitäisikö ostaa uusi talo, stereot tai auto ja kuinka saisin ylennyksen,,,tämä oli sarkasmia että ymmärtäisimme paremmin kuinka me eletään aika hassuksi kääntynyttä maailmaa, onkohan ne hipit sittenkin oikeassa.

joo minun unelmani on elää pienellä farmilla ja tehda kaikki itse mahdollisimman pitkälle.
Kyllä olisi hauska luopua mukavuuksista (tiettyyn rajaan asti joka on semmoinen joka ei turhaa kuormita muuta yhteiskuntaa tms) ja kyllä olen valmis jopa antamaan pois mukavuuksia. (helppo sanoa ajattelet)

Ylelliset lomamatkat jättäisin väliin (muistuta minua jos olen suomeen lähdössä) tai vaikka tämän minun nykyisen keittiöremontin kohdalla en hakisi semmoista kiltävää kaunista ja modernia uutta keittiötä vaan ihan mielelläni kokoaisin keittiöni muiden jo hylkäämistä paloista jolloin siitä tulisi toimiva ja siisti, mutta ah niin värikäs ja epämuodikas.

Olen kyllä suunnitellut ecotaloa, täällä se on helpompaa kuin suomessa kun oikein rakennettuna ei tarvi huolehtia lämmityksestä tai jäähdytyksestä (me ei käytetä kumpaakaan) mielessäni on pyörinyt semmoinen teräs talo jossa on aurinkokennot luonnollinen tuuletus, isot vesi tankit maan alla jne jne

Ai niin Maailmanparannukseen takaisin tällä hetkellä tekosyyni on että tämä sijoitus pitää ensin saada valmiiksi ja ehkä seuraavaksi elämäksi pääsen muuttumaan hipiksi, no sitä odotelessa yritän tehdä hyviä tekoja ja jos huomaan tai kerrotte minulle epäkohdan niin lupaan korjata sen parhaani mukaan.

Kylläpäs ajatus näin kesäaamuisin harhailee, sitä piti kirjoittamani että katsoin eilen viimeinkin sen Slumdog Millionaire leffan, suosittelen.

Hyvät viikonalut itse kullekin, ja pls, tehkäää hyviä tekoja toisillenne niistä tulee hyvä mieli, mitä jos tarjoudut kantamaan jonkun kassit, tai haravoidessasi oman etupihan, jatkat naapurin puolelle, tai peset vaikka naapurin auton, tai jos kadulla on roskia pysahdyt ja nostat ne ja sitä rataa.

Että se on vaikeaa olla hyvä

Minä olen onnellinen. En nyt mitenkään pulppuilevan iloinen ja naantalin aurinko mutta tarkan tieteellisen analysoinnin päätteeksi voin sanoa olevani onnellinen.

Onnellisuus ei mielestäni riipu paljoakaan ulkoisista seikoista, mielestäni se on sisäisen rauhan löytämistä. Esimerkiksi minä olen oravanpyörässä juostessani saanut paljon mainetta rahaa ja kunniaa (joista on vain viime mainittua jäljellä). Minulla on ollut mielenkiintoisia työtehtäviä, työkavereita ja utelias mieli. Hoitelin oravan pyörää koko rahalla ja koko rahan vuoksi.

Nyt taasen köyhäilen ja harjalla ajan kaverita ja sukulaisia pois etuovelta kun heitä näen välttääkseni liikoja sosiaalisia kontakteja (jos haluat nähdä minut surullisena niin kutsu minut kissanristiäisiin). Mutta onnellisuus tuntuu löytyvän jostain sisältä. Sillä tavalla että kun istahtaa alas ja ottaa aamukahvin käteensä, niin ei voisi elämältä enää muuta vaatia.

Katselin nauhalta viikonloppuna vanhaa sarjaa Isänmaan toivot, siinä oli semmoinen perus oravanpyörä kohtaus, (liiotelutu toki) nainen tapasi miehen baarissa ja suurinpiirtein kysyi häneltä että paljonko sinä tienaat, haluan liikkua vain ihmisten kanssa jotka ovat samalla tasolla kanssani.

Jossain muualla joskus kuulin siitä miten ihmisillä nykyyhteiskunnassa on tapana luokitella toisensa sen mukaan mitä he tekevät työkseen,,,kun jostain henkilöstä puhutaan tai esittäydytään niin suurin piirtein heti kysytään että mitäs sinä teet työksesi ja sen avulla sitten luodaan kuvaa siitä henkilöstä.

No tietenkin se antaa kuvan henkilöstä,,,ehkä kuitenkin pinnallisen ja photoshopatun. Monesti on niin että ihmiset ovat vain ajautuneet johonkin ammattiin, kuten minä ennen lentokoneisiin ja insinörttiytteen, tai joku hirmu iso ajattelija saattaa olla putkimiehenä, ei sillä ettei putkimiehenä olokin vaatisi ajattelua, no tiedätte mitä tarkoitan.

Asuessani Melbournen Collingwoodin kaupungin osassa, joka on boheemia huume aluetta kaiken maailman lieveilmiöineen (alueella on ensimmiset vilkkaat ostoskadut ja raitsikka linja tultaessa kaupungin vuokrakasarmeilta kaupunkiin pain, siitä boheemisuus tai semmoinen tietty katukuvan ilme).
No se oli minulle ensimmäinen suuren maailman osoite ja jessus se olikin aikamoista hulabaloota pohjanmaan pojalle.

Siellä kumminkin opin sen että ei kannata katsoa siihen ulkokuoreen ihmistä arvioidessa tai luokitellessa (kysyt että miksi pitäisi luokitella, no ei pitäisikään mutta alitajuntani vain tekee niin) no siellä näki tohtoreita sun muita rähjäisissa vaatteissa kävelemässä varvastossut jalassa.

Oli vapauttavaa huomata omat ennakoluulonsa vääriksi, vieläkin huomaan joskus ajattelevani ihmisistä heidän menestyksensä mittareina. Paljonko tienaat missä työskentelet onko komea auto oletko julkaissut paljon natureen. Lupaan etten enää edes alitajuisesti niin tee,,,,ja huomenna sanon teille ai niin muistatteko Martin, se kaveri joka on Nokialla puhelinsuunnittelija....

ai niin meni taas haku teille tämä kirjoitus no ettei onnellisuus liikoja vaivaa, laitan tämän päivän ikävät otsikot tähän. joista piti kirjoittamani

Maailman nälänhätä pahempi kuin koskaan sitten vuoden 1970

Kuopiossa saattaa liikkua koirien myrkyttäjä

Kansanmurhaoikeudenkäynnin Ruandan-osuus päätökseen

kertokaa minulle miten me nämä tämmöiset asiat lopetetaan

Kärsimätön, joo se minä olen, eilen aloin jo katsomaan Current Affair ohjelmaa että missäs on se osuus josta heille informoin. Puhun siis siitä puhelinluettelo postauksesta päivää aikaisemmin. Toinen asia mitä mietin on Nigger sana, Kuuntelen päivisin tuntikaupalla Howard Sternin sateliitti lähetyksiä ja niissä tulee hyvin ilmi Amerikassa oleva suuri pelko N sanan käytöstä. He kaikki ymmärtävät siinä olevan huonon kaiun ja sanaan kytkeytyvän rasistisuuden.

Itse yritän ymmärtää sitä että miten sana voi olla niin paha että jotkut ihmiset jopa haluaisivat kieltää sen. Muistatteko muuten miten iso kohu tuli siitä Seinfield näyttelijän (Kramer) Nigger sanan käytöstä hänen stand upissaan.

Mitkä sanat itse koen rumiksi ja alentaviksi,,,Slut ja cunt ovat sanoja joita en haluaisi kuulla, suomenkielestä sellaisia ovat huora jaa en nyt keksi mitään muuta (en yleensä kiroile paljoa). keksiikö lukijat yhtään.

Mutta ei se minusta silti pitäisi niin pahaksi mennä että jotkut sanat pitäisi kieltää.

Montako prime time showta löydatte nykyään jotka käyttää n sanaa,,,laskekaa jos edes kuulette sanan enää.

Keitän puuroa ja käveleskelen ikkunalta toiselle katselllen kuinka erikoisjoukkojen miehet asettuvat asemiin taloni ympärille. Antavatkohan he minun syödä puuroni loppuun ennen kuin potkivat etuoveni sisään. Pitäisikö avata se ovi valmiiksi, vaikka siinä kärsisi tilanteen dramaattisuus, mutta samalla säästyisi minun vaivalla entisöimä melkein satavuotias lyijylasi ovi.